Pirkkala 1930-luvulla

Kuukauden kuva

Haikan pelloille alkoi syntyä uusi omakotialue lentokonetehtaan työntekijöille

Valtion lentokonetehtaan ja lentokentän rakentamisella Tampereen Härmälään Pirkkalan rajan tuntumaan oli mullistava vaikutus kunnan kehitykseen. Tehtaan työntekijöiden asuntopula helpottui kun Vanhatalon isäntä Rolf Spåre myi 40 hehtaaria Haikan kartanon maita valtiolle. Alueelle kaavoitettiin 162 asuin- ja kuusi liiketonttia. Pelloille alkoi syntyä uudenlainen omakotialue, jonka ensimmäiset talot valmistuivat vuonna 1939. Kuntaan muutti runsaasti uusia asukkaita, elämä vilkastui, rakennustoiminta käynnistyi ja palvelut alkoivat kehittyä.

Talous alkaa kasvaa ja elämä vilkastua

Jyrkät vastakohtaisuudet ja poliittiset ääri-ilmiöt leimasivat 1930-lukua Suomessa. Vuosikymmenen alku oli talouslaman aikaa, loppu puolestaan talouskasvun aikaa. Kieltolaki päättyi vuonna 1932. Suomessa oltiin huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Maa alkoi hitaasti autoistua, vaikka maantieverkko olikin rakennettu lähinnä hevosliikenteen tarpeisiin. Laman jälkeen radiot ja gramofonit alkoivat yleistyä.

Pirkkalassa ei ollut 1930-luvulla väkivaltaista poliittista toimintaa, vaikka vakavia kiistoja olikin. Poliittiset aatteet jakoivat myös vapaa-ajan toimintaa. Työväestö kävi työväentaloilla, ja porvarillisesti ajattelevat suojeluskuntatalolla, joka nykyisin tunnetaan Pirkan Pirttinä. Etelä-Pirkkala oli vielä maanviljelysyhdyskunta, mutta kunnassa elettiin kuin teollistuneissa esikaupunkikunnissa. Syntyvyys oli alhainen ja kuolleisuus suhteellisen korkea aina 1930-luvun puoliväliin asti, jolloin kuntaan alkoi muuttaa nuorta työikäistä väkeä ja elämä alkoi vilkastua.

Sota keskeytti suotuisan taloudellisen kehityksen. Haikan kartanon portilta lähti 13. lokakuuta noin 30–40 pirkkalalaista miestä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, jotka muuttuivat talvisodaksi 30. marraskuuta.

Hallinto

Koska kunnan nimi Etelä-Pirkkala oli yhdyssana, se osoittautui hankalaksi käyttää. Lisäksi se muistutti liikaa Pohjois-Pirkkalan nimeä, joten kunta anoi vuonna 1937 valtioneuvostolta, että nimi muutettaisiin Pirkkalaksi. Lupa saatiin, ja samalla Pohjois-Pirkkalan nimi muuttui Nokiaksi. Tasavallan presidentti Kyösti Kalliolle lahjoitettiin muistoksi kirja ”Pirkkalan historiaa”.

Vuosikymmenen lopun taloudellinen nousukausi alkoi näkyä Pirkkalassakin. Kunnan väkiluku kohosi huomattavasti. Vuonna 1937 kunnassa oli jo yli 2000 asukasta. Väkiluvun ja veroäyrikertymän kasvun myötä pystyttiin asukkaiden verorasitusta pienentämään. Talouden näkymät olivat valoisat. Vuonna 1937 lähiseudun maalaiskunnista enemmän veroäyrejä kertyi vain Ylöjärvellä. Kun kunnan tulot olivat vuonna 1922 noin 199 000 markkaa, summa oli vuonna 1939 jo noin 636 000 markkaa. Kunnan omaisuus koostui neljästä kansakoulusta ja kunnantalosta.

Pakkalankulman pelloilla 1930-luvulla. Kuva: Tuuli Rajala

Kunnan palvelut

Kunnan virkamiesten määrä pysyi pienenä koko sotien välisen ajan. Kuntaan saatiin vain muutama uusi virkamies 1930-luvulla. Osa tehtävistä, kuten esimerkiksi palopäällikön ja ulosottomiehen pestit, oli sivutoimisia.

1930-luvun vaikeina työttömyysvuosina sosiaalihuollon osuus oli lähes kolmannes kunnan menoista. Kun työtilaisuuksia oli vähän, järjestettiin esimerkiksi kunnostustöitä, varastohakkuita, männynkäpyjen keräilyä ja kivipyykkien siirtoa.

Sotien välisenä aikana kunta selvisi vähäisellä terveydenhoitohenkilökunnalla, vaikka erilaiset kulkutaudit, kuten tulirokko, kurkkumätä ja lapsihalvaus, aiheuttivat jatkuvasti huolta.

Kunnassa oli kätilö, joka auttoi 1930-luvulla maailmaan vuodessa keskimäärin 29 lasta. Kirkkoherra siunasi hautaan keskimäärin 22 kuntalaista vuodessa. Tamperelainen lääkäri hoiti vähävaraisten kuntalaisten ja kansakoululaisten sairaudet.

Etelä-Pirkkalan NMKY:n palkkaama diakonissa huolehti paikkakuntalaisten aineellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Sisar Ida Laurila tuli diakonissaksi vuonna 1929 ja työskenteli terveydenhoitajana kaikkiaan 28 vuotta. Hän vieraili erityisesti vanhojen, sairaiden ja köyhien luona. Kunta ryhtyi maksamaan osan diakonissan palkasta vuonna 1935, jolloin hän ryhtyi hoitamaan oman toimensa ohella koulu- ja tuberkuloosihoitajan tehtäviä. Diakonissa liikkui jalkaisin ja talvisin potkukelkalla. Omaa apteekkia ei paikkakunnalla ollut.

Diakonissa Iida Laurila (vasemmalla) kotitalonsa Lepomäen edessä. Kuva: Tampereen yliopiston kansanperinnearkisto

Vuonna 1931 valmistui Kangasalle keuhkotautiparantola Pikonlinna, jossa kunnan kustannuksella oli vuosittain kuusi eteläpirkkalalaista hoidossa. Mielisairaaloissa oli 1930-luvun loppupuolella hoidossa vuosittain neljästä kuuteen eteläpirkkalalaista.

Koulujen oppilasmäärät pienenivät 1930-luvulla, kunnes muuttoliike toi lisää lapsia kouluihin vuosikymmenen lopulla. Niiden oppilaiden, jotka eivät jatkaneet nelivuotisen kansakoulun jälkeen opintoja muissa oppilaitoksissa, oli osallistuttava vielä kahden vuoden ajan jatko-opetukseen. Jatkokoulua käytiin illalla, joten nuoret saattoivat olla päivät työssä kotitilalla. Teollisuustyöhön ei otettu alle 14-vuotiaita. Jatko-opetukseen sai oppilaita välillä patistaa työpäivän rasitusten jälkeen. Monien vanhempien mielestä käytännön työ opetti lapsia paremmin kuin koulunpenkillä istuminen.

Kirkonkylän koulun oppilaat ja opettaja Juho Viherkoski vuonna 1931.

Eteläpirkkalaisten turvallisuudesta huolehti kunnassa asuva valtion virkamies poliisikonstaapeli. Nimismies oli Nokialla. Rikollisuus oli sotien välisellä kaudella varsin vähäistä. Juopottelusta aiheutui häiriötä varsinkin viikonloppuisin ja markkina-aikaan. Pula-aika aiheutti konkursseja. Konkurssin kokivat esimerkiksi Sankilan maalaistalo ja Pirkkalan Sähkö Oy.

Kunta turvautui pitkään Pyhäjärven Sahan palokuntaan, kunnes kunnan palojärjestys hyväksyttiin vuonna 1935. Palopäällikkö valittiin vuonna 1938.

Elinkeinoelämä

Vuonna 1932 valtioneuvosto päätti sijoittaa lentokonetehtaan ja lentokentän Tampereelle Härmälään. Tehdas valmistui 1936, ja siviililennot alkoivat seuraavana vuonna. Lentokenttä tehtiin varatyönä. Työntekijät olivat Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan työttömiä.

Koska alue sijaitsi aivan Etelä-Pirkkalan rajan tuntumassa, oli sillä mullistava vaikutus Pirkkalan kehitykseen. Kuntaan muutti runsaasti uusia asukkaita, elämä vilkastui, rakennustoiminta käynnistyi ja palvelut alkoivat kehittyä.

Vuonna 1930 oli ammatissa toimivista runsas neljäsosa teollisuuden työntekijöitä. Kymmenen vuotta myöhemmin heitä oli yli kolmasosa. Teollisuuden palveluksessa olevista miehistä yli puolet oli lentokonetehtaalla töissä. Tampereen tekstiiliteollisuus työllisti naisia 1930-luvulla, mutta työtä tarjosivat myös lentokonetehdas ja Partolan kenkätehdas.

Kenkätehtaan puurakennukset saivat väistyä kolmessa vaiheessa rakennetun punatiilisen tehdasrakennuksen tieltä 1930-luvulla. Alkuvaiheessa tehdas valmisti vain korkeatasoisia naisten kenkiä. Monet työntekijä aloittivat oppipoikina ja -tyttöinä.

Partolan kartano vuonna 1931.

Partolan kenkätehtaan työntekijöitä ryhmäkuvassa tehtaan uuden laajennusosan vierellä 1938. Johtaja Pentti Palmroth seisomassa kahdeksantena oikealta. Kuva: Sinikka Taskinen
 

Mallien suunnittelua kenkätehtaalla 1930-luvulla. Kuvassa mahdollisesti konttoripäällikkö Ilmari Lehmus. Kuva: Partola-Keskus

Maatalouden koneistuminen jatkui. Esimerkiksi viljankuivaamot, puimakoneet ja sirkkelisahat yleistyivät. Ennen talvisotaa Pirkkalan pelloilla ajoi viisi traktoria, jotka olivat suurimmilla tiloilla.

Liikenne ja yhteydet

Pulakaudella 1930-luvun alussa tietöiden avulla pyrittiin työllistämään työttömiä. Varatyönä tehtiin esimerkiksi Naistenmatkalta Sorkkalaan johtava tie, joka nopeutti liikkumista.

Pirkkalan maaperä oli poikkeuksellinen, sillä kunnan alueella ei ollut lainkaan soraa, joka oli välttämätöntä teiden kunnossa pitoa varten. Vuonna 1935 kunta osti Maatialan sorakuopan ja Villilästä soramaa-alueen.

Talvisin vain osa teistä oli käytössä, kunnes teiden auraus alkoi 1930-luvulla.  Nokialle ja Tampereelle kuljettiin talvisin hiihtämällä jään yli.

Vuonna 1931 Pirkkalassa oli 37 puhelinta.

Asutus

Valtion Lentokonetehdas houkutteli kuntaan uusia asukkaita, jotka olivat suureksi osaksi nuorta työikäistä väkeä, työläisiä tai toimihenkilöitä, joilla oli hyvät palkat. Asunnoista oli kuitenkin pulaa.

Tilanne helpottui, kun Vanhatalon isäntä Rolf Spåre myi 40 hehtaaria Haikan kartanon maita valtiolle. Alueelle kaavoitettiin 162 asuin- ja kuusi liiketonttia. Pelloille alkoi syntyä uudenlainen omakotialue, jonka ensimmäiset talot valmistuivat vuonna 1939. Haikan alueen erityispiirteenä olivat suuret yhteiset virkistysalueet, jotka olivat kaikkien tontinomistajien yhteisomistuksessa. Haikan niemeen rakennettiin uimaranta ja tanssilava.

Haikkalaiset rakensivat niin kutsuttuja rintamamiestaloja ja 10 modernin funktionalistista kaksikerroksista omakotitaloa. Nyky-Haikasta löytää edelleenkin funkisnoppataloja Louhenkadun varresta. Ne ovat merkittävä osa Suomen funktionalismin historiaa.

Haikan asukasmäärä kasvoi kymmenessä vuodessa noin 50:stä noin 500:een (1935–45).

Haikkalaisen perheen rakennustyömaan aikainen asuintorppa. Kuva: Aaro Kemppainen

Vapaa-aika

Kulttuuritoiminta tapahtui enimmäkseen maatalousseuroissa, suojeluskunnassa ja työväenliikkeessä.

Marttajärjestö kotiutui Pirkkalaan 1930-luvun puolivälissä. Koteja haluttiin kehittää aineellisesti ja henkisesti naisten kautta. Marttatoiminta laajeni nopeasti ja jatkui vilkkaana sotavuosiin asti.

Etelä-Pirkkalassa toimi 1930-luvun alussa rekisteröimättömiä yhdistyksiä, joiden jäsenet harrastivat urheilua. Niiden toiminta loppui, kun vuonna 1935 perustettiin Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon (SVUL) liittynyt seura, jonka nimeksi tuli vuonna 1939 Pirkkalan Pinnistäjät. Nykyisin seura toimii nimellä Pirkkalan Pirkat. Syksyllä 1939 seuran jäsenmäärä oli 120. Urheilutoimintaa vaikeutti se, ettei kunnassa ollut kunnollista urheilukenttää. Vuonna 1939 kuntaan perustettiin urheilulautakunta, jonka ensimmäiseksi tavoitteeksi tuli urheilukentän rakentaminen.

Vaikka huippu-urheilijoita ei Etelä-Pirkkalassa sotien välillä ollutkaan, mielenkiintoinen tieto on se, että vuonna 1930 Naistenmatkalta Amerikkaan muuttanut Eino Pentti edusti USA:n joukkuetta vuosien 1932 ja 1936 olympialaisissa 10 000 metrillä.

LÄHTEET: Pirkkalan kunta, Pirkkala-seura, Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993, Pirkkala-kuvateos v. 1973, Pirkkalan koulun sata vuotta, Finna.fi