Vieraslajeilla tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU, 1143/2014) mukaan lajeja, jotka ovat levinneet luontaisten levinneisyysalueidensa ulkopuolelle ihmisen myötävaikutuksesta joko tahattomasti tai tarkoituksella. Mikäli vieraslaji uhkaa luonnon monimuotoisuutta taikka aiheuttaa esimerkiksi terveydellistä, sosiaalista tai taloudellista haittaa, puhutaan edelleen haitallisesta vieraslajista.

Vieraslajien maahantuonti, kasvatus, markkinointi ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. EU:n vieraslajiasetuksen ja kansallisen vieraslajilain- ja asetuksen noudattamista valvoo ELY-keskus.

Haitallisten vieraslajien torjunta Pirkkalassa

Pirkkalassa torjutaan vieraslajeja erityisesti talkoilla, joita on järjestetty yhteistyössä erinäisten alueella toimivien yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Kunnan monimuotoisuusohjelman mukaisesti haitallisten vieraslajien torjuntaa pyritään edelleen tehostamaan, ja sen tavoitteena on saada vieraslajit suurelta osin hävitettyä kunnan luonnonsuojelualeilta ja niiden läheisyydestä vuoteen 2030 mennessä.

Pirkkalassa on käytetty paikoin uusia ja kokeellisiakin keinoja haitallisten vieraslajien torjunnassa. Esimerkiksi Virkaniemessä hyödynnettiin vuosien 2017-2018 aikana lammaslaidunnusta lupiinin torjunnassa varsin hyvin tuloksin. Vähäjärvellä puolestaan kokeiltiin vuonna 2020 ensimmäisenä Suomessa vaikeasti torjuttavan kanadanvesiruton imuroimista suoraan järvestä tarkoitukseen varta vasten kehitetyllä laitteistolla. Pyhäjärven rantoja piinaavien isosorsimoesiintymien kohdalla testataan sen sijaan pressuttamisen kelpoisuutta kasvustojen torjuntamenetelmänä.

Mitä voin itse tehdä?

Jokainen voi osaltaan auttaa haitallisten vieraslajien torjunnassa. Jos esimerkiksi tiedät tai epäilet tontillasi kasvavan vieraskasveja, pyri tunnistamaan ja hävittämään ne tontiltasi. Torjuntatöissä syntyneiden puutarhajätteiden käsittelyssä tulee kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta, jottei kasvi pääse leviämään uudelleen ympäristöön. Vieraskasveja taikka niiden osia sisältäviä jätteitä voi kompostoida omalle tontille tai toimittaa viralliselle vastaanottopaikalle esimerkiksi jätesäkkiin pakattuna.

Mikäli teet ulkona liikkuessasi vieraslajihavaintoja, voit ilmoittaa niistä kansalliseen vieraslajiportaaliin. Tällöin saadaan tuotettua lisää tietoa lajien levinneisyydestä, joka helpottaa mm. torjuntatoimien kohdentamisessa. Kunnan mailla tehdyistä havainnoista on hyvä ilmoittaa myös Pirkkalan ympäristönsuojelulle.

Haitallisten vieraslajien torjuntamenetelmät vaihtelevat lajikohtaisesti. Alla on listattuna merkittävimpiä Pirkkalassa tavattavia haitallisia vieraslajeja yleisimpine torjuntamenetelmineen. Lisäohjeita torjunnasta sekä apua lajien tunnistusta varten saa tarvittaessa kansallisesta vieraslajiportaalista.


Espanjansiruetana

Espanjansiruetana (Arion vulgaris) on kansallisesti haitallinen vieraslaji, joka aiheuttaa tuhoja erityisesti kotipuutarhoissa ja viljelyksillä syömällä niiden koriste- ja hyötykasveja. Se erittää liimamaista limaa, joka voi sisältää ihmisille ja kotieläimille haitallisia bakteereja. Sen on todettu kykenevän toisinaan risteytymään myös muiden etanoiden kanssa, aiheuttaen haittaa alkuperäisille lajeillemme.

Espanjansiruetanan torjunta on tehokkainta keväällä ennen kuin sen talvehtivat yksilöt ehtivät munia. Puutarhassa etanat voi hävittää esimerkiksi keräämällä ja leikkaamalla niiden päät tai pudottamalle ne alkoholiin tai kiehuvaan veteen. Keräämisen tehostamiseksi maahan voi asettaa kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä. Etanoita käsiteltäessä on syytä käyttää käsineitä. Pirkkalassa laajempien esiintymisalueiden läheisyyteen Takamaalle, Nuolialan laaksoon ja Vähäjärven rantaan tuodaan keväisin etanaroskikset (ks. roskisten sijainti kartalla), jonne tapetut yksilöt voi viedä.

Lisätietoa espanjansiruetanasta ja sen torjunnasta




Isosorsimo

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1-2,5 metrinen vesistöjen rannoilla esiintyvä vieraskasvi, joka muodostaa laajoja luontaisen rantakasvillisuuden syrjäyttäviä massakasvustoja. Suurina esiintyminä se muuttaa haitallisesti myös kalojen ja rapujen elinympäristöjä sekä vaikeuttaa vesistöalueiden virkistyskäyttöä kuten kalastamista, uimista ja veneilyä.

Isosorsimokasvustot kannattaa hävittää niiden ollessa vielä pieniä, sillä suureksi päässeiden kasvustojen poistaminen voi osoittautua kalliiksi ja työlääksi. Pieniä kasvustoja voi torjua maanomistajan luvalla niittämällä. Ensimmäinen niitto kannattaa tehdä ennen kukkimista ja toistaa muutaman viikon välein, keräten niittojätteet aina pois. Mikäli vesistöön on suunniteltu tehtävän ruoppausta, kannattaa se kohdistaa isosorsimokasvustoihin. Pirkkalassa isosorsimoa on kokeiltu hävittää myös peittämällä kasvustoja tiiviillä ja paksuilla pressuilla.

Lisätietoa isosorsimosta ja sen torjunnasta




Jättipalsami

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on koko EU:n alueella haitalliseksi luokiteltu vieraslaji, joka leviää helposti ja muodostaa laajoja muun kasvillisuuden syrjäyttäviä kasvustoja. Se uhkaa erityisesti uhanalaisia ja taantuvia kasvilajeja, sillä sitä esiintyy myös luonnonsuojelullisesti arvokkailla paikoilla sekä niiden läheisyydessä. Jättipalsamin on todettu myös vähentävän selkärangattomien monimuotoisuutta sekä altistavan alueita eroosiolle.

Yksivuotisena kasvina jättipalsamilla on hennot juuret, joten se on helppo kitkeä. Kitkentä on torjuntamenetelmänä tehokas ja soveltuu erityisesti pienemmille kasvustoille. Laajempia esiintymiä voi puolestaan hävittää esimerkiksi niittämällä. Kitkentä tai niitto kannattaa aloittaa ajoissa ennen kukintaa ja toistaa 2-3 kertaa kasvukauden aikana. Liian myöhään aloitettu torjunta voi pahimmassa tapauksessa jopa edistää siementen leviämistä. Muita mahdollisia torjuntakeinoja on esimerkiksi kuumahöyrykäsittely tai laidunnus.

Lisätietoa jättipalsamista ja sen torjunnasta




Jättiputki

Jättiputki (Heracleum persicum -ryhmä) on koko EU:n alueella haitalliseksi luokiteltu vieraslaji, joka suurina ja tiheinä kasvustoina tukahduttaa muun kasvillisuuden sekä vaikeuttaa alueiden virkistyskäyttöä. Se saattaa aiheuttaa herkemmille ihmisille myös hengenahdistusta, ja sen sisältämä kasvineste voi synnyttää iholle päästessään vakavia palovamman kaltaisia iho-oireita.

Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä kannattaa hävittää katkaisemalla niiden pääjuuri pistolapiolla tai kaivamalla juuri kokonaan maasta. Hentojuurisia taimia voi kitkeä myös käsin. Alkukesästä kasvustojen ollessa vielä matalia niitä on mahdollista torjua niittämällä tai peittämällä ne valoa läpäisemättömällä muovilla. Myös katkomalla ja keräämällä kasvin kukinnot voi osaltaan estää uusien siementen kehittymistä ja leviämistä. Torjunnassa tulee käyttää asianmukaista suojavaatetusta ja suurten kasvustojen hävittäminen suositellaan jätettävän ammattilaisen tehtäväksi. Laajoja esiintymiä hävitetään toisinaan torjunta-aineilla.

Lisätietoa jättiputkista ja niiden torjunnasta




Komealupiini

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on kansallisesti haitallinen vieraslaji, joka valtaa erinomaisena kilpailijana helposti laajojakin alueita alkuperäisiltä lajeiltamme. Vaikka lupiinia onkin mahdotonta enää kokonaan hävittää, on sen leviämistä perusteltua hillitä, sillä syvemmälle luontoon päästessään se vaarantaa esimerkiksi niittyjen uhanalaista lajistoa.

Lupiinin torjunta vaatii pitkäjänteistä työtä, sillä sen muodostamasta siemenpankista voi itää uusia kasveja vielä vuosienkin jälkeen. Uudet ja pienet kasvustot kannattaa hävittää kitkemällä kasvit juurineen maasta. Laajempia esiintymiä hävitetään yleensä 3-4 kertaa kasvukaudessa toistettavin niitoin. Niitetyt lupiinit tai kukinnot, joissa ei ole siemeniä, voi kompostoida tai haravoida kasalle maatumaan. Peittämällä kasan tukevalla muovilla tai pressulla voi vielä varmistaa, etteivät kasvit jatka kehittymistä.

Lisätietoa komealupiinista ja sen torjunnasta




Kurtturuusu

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on kansallisesti haitallinen vieraslaji, joka leviää voimakkaasti erityisesti hiekkapohjaisilla mailla syrjäyttäen niiden alkuperäisen lajiston. Eniten sitä tavataan rannikkoalueilla, jonne se leviää osin sisämaasta päin esimerkiksi lintujen mukana. Kasvustojen laajentuessa se muodostaa paikoin merkittävää haittaa myös rantojen virkistyskäytölle.

Kurtturuusun ollessa vielä pieni sen voi kitkeä käsin, mutta kookkaampien yksilöiden hävittäminen vaatii suojakäsineitä ja työkaluja. Torjuntatöiden yhteydessä on tärkeää poistaa myös kasvin muodostamat juurakot, sillä se voi levitä siementen lisäksi myös kasvullisesti. Kurtturuusua voi torjua myös mm. näännytysmenetelmällä katkomalla tai repimällä sen uudet versot, taikka peittämällä kasvustot tukevilla pressuilla. Laajat esiintymät kannattaa usein hävittää koneellisesti.

Lisätietoa kurtturuususta ja sen torjunnasta




Minkki

Minkki (Neovison vison) on kansallisesti haitallinen vieraslaji, joka saalistaa lukuisia alkuperäisiä lajejamme. Kaikkiruokaisena se käyttää ravintonaan muun muassa lintuja, munia, matelijoita, sammakoita, piennisäkkäitä, kaloja, raatoja sekä marjoja ja sieniä. Sen on todettu vaikuttavan monien kosteikoilla ja saaristossa elävien lintulajien uhanalaistumiseen.

Pienpetopyynti on tehokkain menetelmä minkin torjunnassa. Siinä sovelletaan pääasiassa metsästyslain- ja asetuksen rauhoittamattomia eläimiä koskevia säännöksiä. Metsästyskorttia ei vaadita, mutta eläimen saa pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyytäjän tulee osata tunnistaa eläinlaji varmuudella sekä tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Lopettaminen on aina tehtävä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Pirkkalassa minkkiä on pyydystetty mm. Virkaniemessä loukkujen avulla.

Lisätietoa minkistä ja sen torjunnasta