Vähäjärvi

Pirkkalan kunnan keskustassa sijaitseva Vähäjärvi on melko pienialainen (17 ha) ja matala (suurin syvyys noin 2,4 metriä) järvi. Peruslaadultaan järven vesi on sameaa, lievästi ruskeaa ja humusleima on kohtalainen. 

Vähäjärvi on luokiteltavissa nykyään melko reheväksi. Järvi on sisäkuormitteinen, joten veden fosforipitoisuus kasvaa kesäkuukausina. Myös pintaveden pH-taso kohoaa kesäaikana levätuotannon takia. Valuma-alueen hulevesistä johtuen järven sähkönjohtavuus on melko reilusti kohonnut luonnon tasosta. Hapettomuutta järvessä ei ole esiintynyt järven mataluudesta huolimatta, koska järveä on talvisin ilmastettu. Nykyisellään järvi soveltuu uimiseen (melko) hyvin.

Vähäjärvelle on tehty paljon erilaisia kunnostustoimia 1970-luvulta lähtien, jotta järvi saataisiin hyvään ekologiseen tilaan ja estettyä järven virkistyskäyttöä haittaavat sinileväesiintymät. Toinen vaihtoehto olisi antaa järven kehittyä luontaisesti, jolloin se ajan saatossa muuttuisi ehkä uudestaan rehevöityneeksi kosteikoksi, jollainen se oli 1970-luvun lopulla. Tällöin järvellä ei olisi kuitenkaan samanlaista virkistysarvoa ihmisille kuin tällä hetkellä.

Järven ympärillä on runsaasti asutusta ja järven rannalla on suosittu uimaranta, joten järven virkistyksellinen arvo on erittäin suuri. Nykyisin järvellä myös kalastetaan ympärivuotisesti. 2000-luvulla järveen on istutettu mm. pede- ja planktonsiikaa sekä kirjolohia. Suurin osa järven kalabiomassasta koostuu kuitenkin lahnoista ja särjistä. Järvessä on myös paljon pieniä ahvenia.

Vähäjärvi talvella 2005Kuvat Vähäjärvellä on virkistyskäyttöä myös talvella.

Järven muuttuminen lintujärvestä virkistysjärveksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa

Vähäjärvellä on mielenkiintoinen historia. Se oli 1970-luvun lopussa umpeenkasvava kosteikko, ja vallitseva kalalaji järvessä oli ruutana, koska se kestää talven hapettomia olosuhteita. Järvellä pesi runsaasti lintuja, etenkin naurulokkeja. 1970-luvun puolivälissä tehtyjen laskelmien mukaan Vähäjärven naurulokkikolonian suuruus oli noin 1200 paria. Suuri naurulokkien kolonia tarjosi suojan monille harvinaisillekin vesilintulajeille. Myös järven muu eläinlajisto ja vesikasvillisuus olivat monipuolista. Aivan asutuksen tuntumassa naurulokit aiheuttivat kuitenkin meluhaittaa ja likaantumista. Myöskään järven silloinen ulkonäkö ei miellyttänyt kaikkia.

Vähäjärvi 1970-luvulla (Pirkkala-Seura ry)

Järven merkitys muuttui 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tehtyjen kunnostustöiden takia. 1970-luvulla Pirkkalan kunta ja Tampereen vesipiiri päättivät yhdessä suunnitella ja rakentaa Vähäjärvestä maisemallisesti hienomman järven, jolla olisi tulevaisuudessa myös virkistyskäyttöarvoa. Järven kunnostamiseksi laadittiin Tampereen vesipiirissä suunnitelma ja loppuvuonna 1977 kunnostamiselle haettiin luvat.

Varsinaiset kunnostustoimet aloitettiin vuonna 1982, jolloin mm järven alavalle länsirannalle rakennettin penger ja järven luusuaan pato. Töiden seurauksen järven vedenpinnan taso nousi metrillä eli tasoon, missä se oli ollut ilmeisesti tuhansia vuosia aina 1900-luvun alkupuolella toteutettuun ojitukseen saakka. Kunnostustöiden yhteydessä järvestä poistettiin vesikasveja ja kelluvia turvelauttoja.

Kuva. Vähäjärven ruoppausta (Pirkkala-Seura ry)

Vielä 1990-luvulla järvessä oli suuria turvelauttoja

Vähäjärven vedenlaadusta on vertailukelpoisia tutkimustuloksia vuodesta 1996 lähtien. 1990-luvulla järven fosforipitoisuus oli sykyisin välillä 50-90 mikrogrammaa litrassa eli järvi oli erittäin rehevä. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 μgP/l, ja vielä 1990-luvulla sinilevä olikin jokakesäinen virkistyskäyttöä haittaava ongelma. 

Vähäjärven tilaa on pyritty parantamaan monin eri tavoin 1970- ja 1980-luvun taitteessta tehtyjen ruoppausten ym. voimaperäisten kunnostustoimien jälkeenkin. 1980- ja 1990-luvuilla Vähäjärvestä poistettiin useaan otteeseen pieniä turvelauttoja. Vuoden 2000 kesällä järvestä poistettiin suurehko, 0,7 ha laajuinen kelluva turvelautta. Seilaamaan lähtenyt turvelautta huomioitiin melko laajasti uutisvälineissä valtakunnallisellakin tasolla.

Järveä on myös ilmastettu talvisin happitilanteen parantamiseksi (Kesällä hapettimesta ei ole hyötyä, koska tuulet pystyvät sekoittamaan koko vesimassan järven mataluuden ansiosta). Pahimmillaan hapettomuus voisi johtaa kalakuolemiin. Ilmastus vähentää myös sisäistä kuormitusta, koska alusveden hapettomuuden seurauksena järven pohjasta vapautuisi helpommin fosforia.

Myös särkikaloja on ajoittain jonkin verran Vähäjärvestä poistettu, mutta tehokalastus ei ole ollut jatkuvaa eikä suunnitelmallista. Runsas särkikalakanta voi omalta osaltaan aiheuttaa ja ylläpitää järven sisäistä kuormitusta.

Kuva. Vähäjärvi vuonna 1999 (Pirkkala-Seura ry)

Alkueläinten massaesiintymä ihmetytti kesällä 2002

Kelluvan suuren turvelautan poistaminen vähensi selvästi järven kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, mikä näkyi melko nopeasti veden ravinteisuuden vähenemisenä. Järvi pysyi kuitenkin ravinteikkaana, ja 2000-luvun alkuvuosien aikana järvi alkoi pikkuhiljaa täyttymään vesikasvillisuudesta. Etenkin ulpukka valtasi melko laajasti järven avovesitilaa. Myös vieraslajiksi luokitellun kanadanvesiruton määrä järven matalilla ranta-alueilla lisääntyi. Samaan aikaan vesikasvillisuuden lisääntyessä järven virkistyskäyttöä haitanneet sinileväesiintymät poistuivat useaksi vuodeksi.

Vielä syksyllä 2002 sinilevä aiheutti haittaa järven virkistyskäytölle. Saman vuoden kesällä Vähäjärvellä oli nähtävissä erikoinen luonnonilmiö, kun järven pohjoisrannalle kerääntyi runsaasti ainetta, jota Pirkkalan ympäristönsuojeluun tulleissa yhteydenotoissa epäiltiin maaliksi. Tutkimuksissa paljastui, että kyse oli harvinaisesta alkueläinten kysta-muotojen massaesiintymästä.

Ameeban kystien massaesiintymä 2002Kuva. Vähäjärven pohjoisranta kesällä 2002

Jatkuvaa taistelua eri keinoin rehevöitymistä vastaan

Vuosien 2010 ja 2011 aikana selvitettiin tarkemmin järven tilaa  ja järveen laskevien ojien merkitystä järven rehevöitymiseen, jotta kunnostustoimet osattaisiin kohdistaa oikein. Tutkimuksissa ulkoisen kuormituksen osuus järven rehevöitymiseen todettiin vähäiseksi.

Vähäjärven tilaan vaikuttavat tekijät ja suositukset veden laadun parantamiseksi (KVVY:n raportti, 2011)

Syksyllä 2010 Vähäjärvestä poistettiin ulpukoita juurineen noin 2,5 ha alueelta järven avovesitilan kasvattamiseksi ja virtaaman parantamiseksi. Vesikasvilisuuden poistoa oli toivottu myös järven ulkonäön parantamiseksi. Ilmaversoista vesikasvillisuutta ei järven ranta-alueilta poistettu ja ulpukkaakin jätettiin melko runsaasti, jotta monimuotoisen vesieliöstön elinmahdollisuudet järvellä säilyisivät. Kasvillisuutta jätettiin myös siksi, että liiasta kasvilisuuden poistosta voi aiheutua esimerkiksi leväsamennusta tai vesiruton hallitsematonta lisääntymistä.  

Kuva. Ulpukoiden poistoa syksyllä 2010

Vesiekosysteemi on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ulpukoiden poiston jälkeen Vähäjärvi tuntui hakevan jonkin aikaa uutta tasapainotilaa. Elokuussa 2015 järvessä esiintyi taas monen vuoden tauon jälkeen sinilevää eli syanobakteeria, vieläpä melko runsaasti.

Kunnostusselvityksissä järven tilan parantamiseksi suositeltiin kemikaalikäsittelyä, joka tehtiinkin ensimmäisen kerran 3.11.2016. Kemikaalikäsittelyn tavoitteena oli sitoa vesimassassa ja järven pohjasedimentissä olevat ravinteet kiinteään muotoon, jolloin ne eivät olisi enää esimerkiksi levien käytettävissä.Työhön liittyi järven tilavuuden tarkka määrittäminen sekä järven vedenlaadun ja biologisen tilan seuranta. Saostuskemikaalina käytettiin alumiinikloridiliuosta, jota tuolloin laitettiin järveen noin 15 tonnia. Heti käsittelyn jälkeen vesi oli jonkin aikaa melko kirkasta, kun pohjalle vajoava alumiinihydroksidisakka sitoi vajotessaan paitsi fosforin, myös vedessä olevan kiintoaineen.

Kuva. Vähäjärven syvyyskartoitusta kesällä 2016

Kuva. Vähäjärvi kesällä 2017

Syksyllä 2017 Vähäjärven fosforitaso oli noin 25-30 mikrogrammaa litrassa, kun se aikaisemmin 2000-luvulla oli ollut syksyisin tasolla noin 40-60 μgP/l. Kemiallisella saostuksella oli siis saatu ravinnepitoisuutta laskettua. Tutkimukset kuitenkin osoittivat, että järvelle olisi tarpeen tehdä vielä toinenkin kemiallinen käsittely. Marraskuun alussa 2017 järveen levitettiin uudelleen alumiinikloridiliuosta, tällä kertaa noin 19 tonnia (70 g/m3).

Kuva. Kemikaalien levitystä 7.11.2017

Kuva. Kirkastunut Vähäjärvi 8.11.2017

Kemikaalikäsittelyn hyvänä puolena on toimenpiteen helppous ja vaikutusten näkyminen välittömästi kemikaalilevityksen jälkeen. Lisäksi se on kustannuksiltaan edullinen toimenpide. Huonona puolena on vaikutusten lyhytaikaisuus.

Kemikalointikäsittelyjen jälkeen Vähäjärven tilan parantamista on jatkettu keskittymällä kalastorakenteeseen ja vesikasvillisuuteen. Järven kalaston rakennetta selvitettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla toteutettujen koekalastusten avulla kesällä 2017. Koekalastusten tulosten mukaan särkikalojen biomassaosuus järvessä on hyvin suuri. Toukokuussa 2018 tehtiin riimuverkko- ja rysäkalastuksia, joiden tarkoituksena oli täydentää tietoa järven kalastorakenteesta suurikokoisten särkikalojen, erityisesti lahnojen osalta sekä selvittää hoitokalastustarvetta ja rysien käyttökelpoisuutta poistokalapyynnissä. Samalla järvestä saatiin pois hieman suuria lahnoja.

RysäpyyntiKuva. Vähäjärven rysäkalastusta keväällä 2018

Rysä- ja verkkokoekalastus Pirkkalan Vähäjärvellä keväällä 2018 (KVVY:n raportti, 2018)

Marraskuussa 2018 Vähäjärveen asennettiin uusi ilmastuslaite (Waterix Airit 70).

Sinilevää ei ollut hellekesänä 2018

Kemikaalisaostusten vaikutusten selvittämiseksi Vähäjärven tilaa on tutkittu vuosina 2016-2018 säännölisesti vedenlaatu- ja pohjaeläinnäytteiden avulla. Vesinäytteitä järvestä on otettu lähes kuukausittain ja järven sinilevätilannetta seurattiin kesän 2018 aikana viikottain.

Vuoden 2018 aikana Vähäjärven fosforipitoisuus oli tutkimusten mukaan pääosin tasolla alle 30 mikrogrammaa litrassa (vaihdellut välillä 14 - 38 mikrogramaa litrassa) eli ravinnetilanne on pysynyt tyydyttävänä. Mikäli ravinnetaso pysyisi jatkossakin tasolla 20-30 μgP/l, sinilevistä ei pitäisi aiheutua haittaa järven virkistyskäytölle. Toukokuussa 2018 järvessä esiintyi kuitenkin lyhytaikaisesti sinilevää, mutta ennätyslämpimänä kesänä 2018 sinilevää ei ílmaantunut.

Kesällä 2018 järven ranta-alueilla oli silmämääräisesti tarkasteltuna vähemmän vesiruttoa kuin edellisenä kesänä. Tarkempaa vesikasvillisuusseurantaa järvellä ei ole kuitenkaan tehty.

Järven tehostettua tarkkailua jatketaan vuoden 2019 aikana.