Vähäjärvi

Yleistä

Pirkkalan kunnan keskustassa sijaitseva Vähäjärvi on melko pienialainen (17 ha) ja matala järvi. Sen suurin syvyys on noin 2,4 metriä.

Vähäjärvelle on tehty paljon erilaisia kunnostustoimia 1970-luvulta lähtien. 1970-luvun lopulla kunnostusten tavoitteena oli järven saaminen uimakelpoiseksi ja maisemallisesti hienommaksi järveksi. Viime vuosina on pyritty erilaisin tavoin saamaan järvi hyvään ekologiseen tilaan ja estettyä järven virkistyskäyttöä haittaavat sinileväesiintymät. 

Vähäjärven vesi on peruslaadultaan sameaa, lievästi ruskeaa ja humusleima on kohtalainen. Järvi on luokiteltavissa melko reheväksi. Fosforipitoisuus on viimeaikoina ollut pääosin alle 30 mikrogrammaa litrassa. Järvi on sisäkuormitteinen, joten veden fosforipitoisuus kasvaa jonkin verran kesäkuukausien aikana. Myös pintaveden pH-taso kohoaa kesäaikana levätuotannon takia. Valuma-alueen hulevesistä johtuen järven sähkönjohtavuus on melko reilusti kohonnut luonnon tasosta. Hapettomuutta järvessä ei ole esiintynyt järven mataluudesta huolimatta, koska järveä on talvisin ilmastettu. Nykyisellään järvi on soveltuu uimiseen (melko) hyvin.

Järven ympärillä on runsaasti asutusta ja järven rannalla on suosittu uimaranta, joten järven virkistyksellinen arvo on suuri. Järvellä myös kalastetaan ympärivuotisesti. 2000-luvulla järveen on istutettu mm. pede- ja planktonsiikaa sekä kirjolohia. Suurin osa järven kalabiomassasta koostuu kuitenkin lahnoista ja särjistä. Järvessä on paljon myös pieniä ahvenia.

Vähäjärvi talvella 2005Kuva. Vähäjärvellä on virkistyskäyttöä myös talvella.

Vähäjärven linnustosta ei ole tarkempaa seurantatietoa. 2000-luvulla uutena lajina Vähäjärvelle on tullut kanadanhanhi, jonka esiintyminen järvellä jakaa mielipiteitä.

Järven muuttuminen lintujärvestä virkistysjärveksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa

Vähäjärvellä on mielenkiintoinen historia. Se oli 1970-luvun lopussa umpeenkasvava kosteikko, jossa vallitsevana kalalajina oli hapettomia olosuhteita kestävä ruutana. Järvellä pesi runsaasti lintuja, etenkin naurulokkeja. 1970-luvun puolivälissä tehtyjen laskelmien mukaan Vähäjärven naurulokkikolonian suuruus oli noin 1200 paria. Suuri naurulokkien kolonia tarjosi suojan monille harvinaisillekin vesilintulajeille. Myös järven muu eläinlajisto ja vesikasvillisuus olivat monipuolista. Aivan asutuksen tuntumassa naurulokit aiheuttivat kuitenkin meluhaittaa ja likaantumista. Myöskään järven silloinen ulkonäkö ei miellyttänyt kaikkia.

Kuva. Vähäjärvi 1970-luvulla (Pirkkala-Seura ry)

Vähäjärven merkitys muuttui 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tehtyjen kunnostustöiden takia. 1970-luvulla Pirkkalan kunta ja Tampereen vesipiiri päättivät yhdessä suunnitella ja rakentaa Vähäjärvestä maisemallisesti hienomman järven, jolla olisi tulevaisuudessa myös virkistyskäyttöarvoa. Järven kunnostamiseksi laadittiin Tampereen vesipiirissä suunnitelma ja loppuvuonna 1977 kunnostamiselle haettiin luvat.

Varsinaiset kunnostustoimet aloitettiin vuonna 1982, jolloin mm järven alavalle länsirannalle rakennettin penger ja järven luusuaan pato. Töiden seurauksen järven vedenpinnan taso nousi metrillä eli tasoon, missä se oli ollut ilmeisesti tuhansia vuosia aina 1900-luvun alkupuolella toteutettuun ojitukseen saakka. Kunnostustöiden yhteydessä järvestä poistettiin vesikasveja ja kelluvia turvelauttoja.

Kuva. Vähäjärven ruoppausta (Pirkkala-Seura ry)

Kunnostusten myötä järven merkitys lintujärvenä romahti. Luultavasti järven linnustollinen arvo olisi tosin ajan myötä ilman kunnostuksia heikentynyt rehevöitymiskehityksen myötä.

Vähäjärven tilaa on parannettu myös 1980- ja 1990-luvuilla

1980- ja 1990-luvuilla sinilevä oli Vähäjärvessä lähes jokakesäinen virkistyskäyttöä haittaava ongelma. Järven vesi oli myös hyvin sameaa.

Vähäjärven vedenlaadusta on vertailukelpoisia tutkimustuloksia vuodesta 1996 lähtien. 1990-luvulla järven fosforipitoisuus oli sykyisin välillä 50-90 mikrogrammaa litrassa eli järvi oli erittäin rehevä. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 μgP/l.

Vähäjärven tilaa on pyritty sinileväesiintymien vähentämiseksi parantamaan monin eri tavoin varsinaisten kunnostustoimien jälkeenkin.  Vähäjärvestä poistettiin 1980- ja 1990-luvuilla useaan otteeseen pieniä turvelauttoja. Vuoden 2000 kesällä järvestä poistettiin suurehko, 0,7 ha laajuinen kelluva turvelautta. Seilaamaan lähtenyt turvelautta huomioitiin melko laajasti uutisvälineissä valtakunnallisellakin tasolla.

Kuva. Vähäjärvi vuonna 1999 (Pirkkala-Seura ry)

1990-luvulta lähtien järveä on ilmastettu talvisin happitilanteen parantamiseksi. Ilmastus vähentää järven sisäistä kuormitusta, koska alusveden hapettomuuden seurauksena järven pohjasta vapautuisi helpommin fosforia. Hapettomuus voisi johtaa talvella myös kalakuolemiin. Kesällä ilmastuksesta ei ole hyötyä, koska tuulet pystyvät sekoittamaan koko vesimassan järven mataluuden ansiost. (Tällä hetkellä ilmastuslaitteena on Waterix Airit 70, joka asennettiin marraskuussa 2018.)

Myös särkikaloja on 1980-luvulta alkaen jonkin verran poistettu, mutta tehokalastus ei ole ollut jatkuvaa eikä suunnitelmallista. Runsas särkikalakanta voi omalta osaltaan aiheuttaa ja ylläpitää järven sisäistä kuormitusta.

Alkueläinten massaesiintymä ihmetytti kesällä 2002

Kelluvan suuren turvelautan poistaminen vähensi selvästi järven kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, mikä näkyi tutkimuksissakin ravinteisuuden vähenemisenä. Järven vesi pysyi kuitenkin ravinteikkaana ja sinilevää oli järvessä melko runsaasti vielä syksyllä 2002.

Kesällä 2002 Vähäjärvellä oli nähtävissä erikoinen luonnonilmiö, kun järven pohjoisrannalle kerääntyi runsaasti ainetta, jota Pirkkalan ympäristönsuojeluun tulleissa yhteydenotoissa epäiltiin maaliksi. Tutkimuksissa paljastui, että kyse oli harvinaisesta alkueläinten kysta-muotojen massaesiintymästä.

Ameeban kystien massaesiintymä 2002Kuva. Alkueläinten kysta-muotojen massaesiintymä Vähäjärven pohjoisrannalla kesällä 2002

Kuva. Sinilevää syksyllä 2002

Vuonna 2010 järvestä poistettiin ulpukoita ja selvitettiin rehevöitymisen syitä

Vielä syksyllä 2002 sinilevä aiheutti haittaa Vähäjärven virkistyskäytölle, mutta tämän jälkeen sinileväesiintymät poistuivat useaksi vuodeksi. Järvi alkoi kuitenkin täyttymään vesikasvillisuudesta. Muutaman vuoden sisällä suuren turvelautan poistamisesta ulpukka oli vallannut jo lähes puolet koko Vähäjärven avovesitilasta. Myös vieraslajiksi luokitellun kanadanvesiruton määrä järven matalilla ranta-alueilla lisääntyi.

Syksyllä 2010 Vähäjärvestä päätettiin poistaa koneellisesti ulpukoita järven avovesitilan kasvattamiseksi ja virtaaman parantamiseksi.  Vesikasvilisuuden poistoa oli kunnasta toivottu myös järven ulkonäön parantamiseksi. Kaikkiaan ulpukoista poisttettiin juurineen noin 2,5 ha alueelta. Ilmaversoista vesikasvillisuutta ei järven ranta-alueilta poistettu ja ulpukkaakin jätettiin melko runsaasti, jotta monimuotoisen vesieliöstön elinmahdollisuudet järvellä säilyisivät. Kasvillisuutta jätettiin myös siksi, että liiasta kasvilisuuden poistosta voi aiheutua esimerkiksi leväsamennusta tai vesiruton hallitsematonta lisääntymistä.  

Kuva. Ulpukoiden poistoa syksyllä 2010

Vuosien 2010 ja 2011 aikana tehtiin selvitys järven tilasta  ja järveen laskevien ojien merkityksestä järven rehevöitymiseen. Ulkoisen kuormituksen osuus järven rehevöitymiseen todettiin vähäiseksi.

Vähäjärven tilaan vaikuttavat tekijät ja suositukset veden laadun parantamiseksi (KVVY:n raportti, 2011)

Kemikaalikäsittelyt 2016 ja 2017

Vesiekosysteemi on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ulpukoiden poiston jälkeen Vähäjärvi tuntui hakevan jonkin aikaa uutta tasapainotilaa. Vesikasvillisuuden määrä ei lähtenyt nopeaan kasvuun, mutta järven vesi muuttui pikkuhiljaa hieman sameammaksi, ja elokuussa 2015 järvessä esiintyi taas monen vuoden tauon jälkeen sinilevää eli syanobakteeria, vieläpä melko runsaasti.

Kunnostusselvityksissä järven tilan parantamiseksi suositeltiin kemikaalikäsittelyä, joka tehtiinkin ensimmäisen kerran 3.11.2016. Kemikaalikäsittelyn tavoitteena oli sitoa vesimassassa ja järven pohjasedimentissä olevat ravinteet kiinteään muotoon, jolloin ne eivät olisi enää esimerkiksi levien käytettävissä.Työhön liittyi järven tilavuuden tarkka määrittäminen sekä järven vedenlaadun ja biologisen tilan seuranta. Saostuskemikaalina käytettiin alumiinikloridiliuosta, jota tuolloin laitettiin järveen noin 15 tonnia. Heti käsittelyn jälkeen vesi oli jonkin aikaa melko kirkasta, kun pohjalle vajoava alumiinihydroksidisakka sitoi vajotessaan paitsi fosforin, myös vedessä olevan kiintoaineen.

Kuva. Vähäjärven syvyyskartoitusta kesällä 2016

Kuva. Vähäjärvi kesällä 2017

Tutkimukset osoittivat, että järvelle olisi tarpeen tehdä vielä toinenkin kemiallinen käsittely. Marraskuun alussa 2017 järveen levitettiin uudelleen alumiinikloridiliuosta, tällä kertaa noin 19 tonnia (70 g/m3).

Kuva. Kemikaalien levitystä 7.11.2017

Kuva. Kirkastunut Vähäjärvi 8.11.2017

Kemikaalikäsittelyn hyvänä puolena on toimenpiteen helppous ja vaikutusten näkyminen välittömästi kemikaalilevityksen jälkeen. Lisäksi se on kustannuksiltaan edullinen toimenpide. Huonona puolena on vaikutusten lyhytaikaisuus.

Kemikaalikäsittelyn vaikutukset

Kemikaalisaostusten vaikutusten selvittämiseksi Vähäjärven tilaa on tutkittu vuosina 2016-2018 säännölisesti vedenlaatu- ja pohjaeläinnäytteiden avulla. Vesinäytteitä järvestä on otettu lähes kuukausittain ja järven sinilevätilannetta seurattiin kesän 2018 aikana viikottain. Järven tehostettua tarkkailua jatketaan vuoden 2019 aikana.

Syksyllä 2017 Vähäjärven fosforitaso oli noin 25-30 mikrogrammaa litrassa, kun se aikaisemmin 2000-luvulla oli ollut syksyisin tasolla noin 40-60 μgP/l. Ensimmäisellä kemiallisella saostuksella oli siis saatu jonkin verran ravinnepitoisuutta laskettua. Vuoden 2018 aikana eli toisen kemikaalikäsittelyn jälkeen Vähäjärven fosforipitoisuus on vaihdellut välillä 14 - 38 mikrogramaa litrassa eli ravinnetilanne on pysynyt tyydyttävänä. Toukokuussa 2018 järvessä esiintyi lyhytaikaisesti sinilevää, mutta ennätyslämpimänä kesänä 2018 sinilevää ei ollut. Mikäli ravinnetaso pysyisi jatkossakin tasolla 20-30 μgP/l, sinilevistä ei pitäisi aiheutua haittaa järven virkistyskäytölle.

Kesällä 2018 järven ranta-alueilla oli silmämääräisesti tarkasteltuna vähemmän vesiruttoa kuin edellisenä kesänä. Kemiallisella saostuksella ei kuitenkaan liene siihen osuutta, vaan vesiruton määrä voi vaihdella luontaisestikin runsaasti eri vuosina. Tarkempaa vesikasvillisuusseurantaa järvellä ei ole tehty.

Jatkossa huomio kalastorakenteeseen

Kemikalointikäsittelyjen jälkeen Vähäjärven tilan parantamista on jatkettu keskittymällä kalastorakenteeseen. Järven kalaston rakennetta selvitettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla toteutettujen koekalastusten avulla kesällä 2017. Särkikalojen biomassaosuus järvessä oli hyvin suuri. 

Toukokuussa 2018 tehtiin riimuverkko- ja rysäkalastuksia, joiden tarkoituksena oli täydentää tietoa järven kalastorakenteesta suurikokoisten särkikalojen, erityisesti lahnojen osalta sekä selvittää hoitokalastustarvetta ja rysien käyttökelpoisuutta poistokalapyynnissä. Samalla järvestä saatiin pois hieman suuria lahnoja.

RysäpyyntiKuva. Vähäjärven rysäkalastusta keväällä 2018

Rysä- ja verkkokoekalastus Pirkkalan Vähäjärvellä keväällä 2018 (KVVY:n raportti, 2018)

Pirkkalan Vähäjärvellä tehdään hoitokalastusta neljällä avorysällä toukokuun 2019 aikana. Pyynti aloitetaan 2.5.2019 ja rysiä pidetään vedessä kolme viikkoa. Rysät koetaan vähintään kolmena päivänä viikossa. Hoitokalastuksen tavoitteena on poistaa järvestä lisää suuria lahnoja. Lahna on pohjaeläimiä syövä kala (eli benthivori), mistä selkeimpänä ulkoisena tuntomerkkinä on voimakkaasti alaspäin aukeava suu. Pääasiassa pohjaeläimiä syövät lahnat pöllyttävät ruokaillessaan pohjan pintakerroksia, mikä edesauttaa järven sisäistä kuormitusta.