Pulkajärvi

Pulkajärvi on toisen Sikojokeen laskevan järviketjun syrjäisin järvi ja valuma-alueeltaan luonnontilaisin. Järven itäosaa reunustaa luonnonsuojelualue. Järven pinta-ala on 13,2 ha ja suurin syvyys 10,8 metriä. Järven valuma-alue on järven kokoon nähden pieni, joten vesi vaihtuu Pulkajärvessä hitaasti. Näin ollen suuri osa järveen tulevasta ravinnekuormituksesta sedimentoituu. Pulkajärven valuma-alue on pääosin kallioista metsäaluetta, jossa ei ole lainkaan peltoa. Järven länsipäässä on muutama vapaa-ajan asunto.

Pulkajärven vanha metsä on Pirkkalan ainoa Natura-alue. Kuva Vesa Vanninen

Vuoden 2018 tutkimustulosten tarkastelua:

Pulkajärven vesi on peruslaadultaan kirkasta ja lievästi ruskeaa. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima vaihtelee kohtalaisesta vahvaan. Veden puskurikyky on tyydyttävä ja happamuustaso on pintavedessä normaali. Pohjan lähellä veden happamuustaso laskee alhaisemmaksi hajotustoiminnan takia.

Ravinnepitoisuudet ovat karulle järvelle ominaiset. Alhainen rehevyystaso ei mahdollista voimakasta evätuotantoa ja levää onkin esiintynyt niukasti. Ajoittain a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin kohonnut lievästi reheville järville ominaiseksi, näin myös kesällä 2018. Pulkajärvessä ei ole todettavissa pitkällä aikavälillä merkkejä rehevöitymiskehityksestä.

Talvisin happitilanne on ollut pääosin hyvä ja happitalouden ongelmat ovat rajoittuneet syvimpään vesikerrokseen. Talvella 2018 happitilanne oli hyvä. Kesäisin happivaje on ollut tuntuva jo 5 metrin syvyydellä. Kesällä 2018 happitilannetta voitiin pitää kokonaisuutena tyydyttävänä. Sisäinen ravinnekuormitus on jäänyt vähäiseksi, vaikka rautaa on vapautunut sedimentistä selvästi. Alusveden happivaje ja hapettomuus on kerrostuville humusjärville luonnollinen ilmiö humuksen happea kuluttavan vaikutuksen vuoksi.

Pulkajärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin. Vedenlaatua heikentävät lievä ruskeus, kohtalainen humusleima sekä todetut happitalouden ongelmat.