Koivistonjärvi

Koivistonjärvi on pinta-alaltaan pieni järviallas (3,8 ha), jonka suurin syvyys on 4 metriä. Keskisenjärvestä Koivistonjärveen laskevan ojan sekä Koivistonjärven itäpuolen rannoille rakennettiin loppukesän 2005 näytteenottoaikana Pirkkalan golf-kenttää. Tästä aiheutui selviä vaikutuksia Koivistonjärven vedenlaatuun. Koivistonjärven vedenlaatuun vaikuttavat myös peltoalueet, jotka reunustavat järven länsipuolta.

Koivistonjärven kaakkoisranta on luhtainen ja osin pensoittunut. Kuva: Vesa Vanninen

Vuoden 2018 tutkimustulosten tarkastelua:

Humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Sähkönjohtavuus on ajoittain ollut hieman luonnontasosta´koholla ja korkeammalla tasolla kuin yläpuolisessa Keskisenjärvessä.

Koivistonjärven rehevyystaso on yläpuolisiin järviin verrattuna selvästi suurempi. Veden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Koivistonjärvi on erittäin rehevä. Vuonna 2018 fosforipitoisuus oli sekä talvella että kesällä yli 50 μg/l. Levää todettiin a-klorofyllipitoisuuden perusteella ylireheville vesille ominaisesti, ja levää on todettu muinakin tutkittuina ajankohtina runsaasti. Järveen kohdistuu ravinnekuormituksen lisäksi myös hygieenistä kuormitusta, sillä vedessä on kesäisin todettu lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Kesällä 2018 edellä mainittuja bakteereita todettiin n. 300 pmy/100 ml. Uimiseen vesi on silti soveltunut hygieenisen laadun osalta vielä hyvin.

Happitalouden häiriöt ovat talviaikaan Koivistonjärvessä voimakkaita. Erityisen heikoksi happitilanne oli heikentynyt talvella 2010, jolloin sitä voitiin pitää huonona. Happi oli kulunut tuolloin lähes loppuun koko vesimassasta, mikä on muodostanut merkittävän uhan kalakannalle. Talvella 2018 happitilannetta ei voitu arvioida pintaveden osalta näytepullon rikkouduttua kovan pakkasen vuoksi. Pohjan lähellä happea oli vielä 2,1 mg/l. Kesäaikaan happitilannetta helpottaa järven mataluus, jonka ansiosta vesimassa ei kerrostu erityisen jyrkästi lämpötilan mukaan. Kerrosteisuuden muodostuessa happi kuluu myös kesäaikaan syvimmästä vesikerroksesta nopeasti vähiin tai jopa loppuun. Näin oli myös kesällä 2018, jolloin pohjan läheisen veden happikyllästys oli enää <1 %. Vedenlaatutulosten perusteella sedimentistä on ajoittain vapautunut rautaa ja fosforia hapettomiin olosuhteisiin liittyen.

Koivistonjärvi soveltuu virkistyskäyttöön vain välttävästi. Voimakkaimmin vedenlaatua heikentävät luonnontasosta voimakkaasti kohonnut rehevyystaso, joka mahdollistaa runsaat leväesiintymät sekä todetut happitalouden häiriöt.