Allan Salo

Allan Salo (27.11.-1901 - 23.12.1978 Tampere)

Allan Salo syntyi Porissa 27.11.1901 kuusi lapsiseen  perheeseen. Vanhemmat olivat isä Aleksi Salo ja äiti Hulda Ahlberg.  Salo opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1922-26 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1922-25 sekä Pariisissa 1927-28 Académie Colarossissa ja Académie Modernessa. Opettajina olivat Marcus Collin, Werner Åström ja Uuno Alanko, piirustussalissa Eero Järnefelt. Ensikosketus piirustukseen ja vesivärimaalaukseen tapahtui Tampereella kansakoulun jatkokoulun piirustusosastolla opettaja Joseph Alasen johdolla. Ennen vapaaksi taiteilijaksi ryhtymistä, Salo työskenteli Tampellan konepajassa seppänä.

Académie Colarossi oli perustettu 1815 ja se tunnetuin johtaja oli italialaisen kuvanveistäjän Filippo Colarossi. Taidekoulun opiskelijat saapuivat ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Toisin kuin valtiovetoiset taidekoulu,  Académie Colarossi hyväksyi opiskelijoiksi myös naisia jo 1800-luvulla ja koulun opetusta arvostettiin nimenomaan uudistavana: myös naiset saivat osallistua alastoman (mies)mallin piirustustunneille ja koulussa oli myös elävän mallin veistoluokka. Koulun ensimmäinen naisopettaja (1910) oli uusi-seelantilainen Frances Hodgkin (1).

Ei ole tietoa kuka tai ketkä toimivat Allan Salon opettajana. Monelle suomalaiselle kuvataiteilijoille opintomatkat merkitsivät vapautumista Suomen ahtaista ja pienistä taidepiireistä ja -ajatuksista - Pariisissa sekä elämänkäsitykset että taidenäkemykset avartuivat. Lukuisat kuvataiteilijat muistelevat opintovuosiaan vilkkaina. Päivät rytmittyivät opintoihin ja vapaa-aikaan: kahviloissa vaihdettiin kuulumiset, syötiin ja seurattiin ohikulkevia ihmisiä, käytiin teatterissa ja kokoonnuttiin tuttavien luokse illanviettoihin. Matkat rahoitettiin stipendeillä tai muilla apurahoille ja kesäksi palattiin Suomeen tai siirryttiin maalaamaan maaseudulle. Kesän 1928 Allan Salo maalasi Bretagnessa, jossa jo edellisinä vuosikymmeninä mm. Helene Schjerfbeck ja Elin Danielsson-Gambodi olivat luoneet uransa merkittävimpiä teoksia.   

Allan Salon Pariisin vuosiin liittyi myös merkittävä työtarjous. Hän avusti Juho Rissasta Kansallisteatterin freskojen luonnoksissa. Teos Ritvalan Helkajuhlat valmistui vuonna 1928 Kansallisteatterin freskoaulaan. Rissasen maalausjälki oli pelkistettyä, jopa karua ja ilmaisu esitti kohteensa mahdollisimman yksinkertaisesti mutta ilmaisuvoimaisin viivoin ja värein (2). Näitä samoja elementtejä on nähtävissä myös Salon tuotannossa. Pirkkalan kunnan Allan Salon kokoelmaan kuuluu kaksi Juho Rissasen signeeraama grafiikan vedosta vuodelta 1907.

Tampereella sijaitsevan kulttuuritalo Laikun kolmannessa kerroksessa on musiikkisali (entinen kaupunginvaltuuston istuntosali), jossa on Allan Salon maalaama suurikokoinen Tampere-fresko. Tämä teos valmistui 1956 ja tekniikka oli Salolle tuttu. Fresko on maalaustekniikka, jossa pigmentti levitetään nopeasti tuoreelle, kostealle eli "frescolle" laastipinnalle. Näitä frescomaalauksen (värikartta)harjoitelmia on myös Pirkkalan kunnan Allan Salon kokoelmissa, mutta teokset ovat huonokuntoisia. Muut Salon mittavat julkiset maalaustyöt Tampereella ovat Kankaantaustan koulun Nokia (1957): Tamperen yliopiston Rannikon kalastaja (1962), Hatanpään sairaalan Rakentajat (1967) (3).

Salon kädenjälki ja näyttelytoiminta

Salo debytoi 1920-luvun alussa ja hän piti uransa aikana lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä osallistui ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Allan Salon muotokuvat, asetelmat ja maisemat ovat sommitelultaan vankkoja ja ääriviivat vahvat, mutta pehmeät. Hän kulki väri, rakenne ja muoto edellä.

Salo hallitsi  puhtaamman väripaletin maalauksen, kun 1920- ja 30-luvulla väripaletti oli loppuvuosikymmeniin verrattuna raikkaampi ja puhtaampi. Pariisin museoissa Salo ihastui impressionisteihin (4). Vaikutelma, väri ja valo sekä paksut siveltimenvedot olivat silloin Salolle tyypillisiä. Vuonna 1902 Järnefeltin toimiessa Helsingin taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana hänen ”tavoitteinaan olivat tuolloin viivan korostaminen, yksinkertainen muotoilu, syvyysvaikutelman karttaminen ja värityksen rajoittaminen muutamiin pääsävyihin."(5). Opettajan tavoitteet ovat nähtävissä Salon tuotannossa.

Maisemia etelästä pohjoiseen

Kotikaupungin ja Pispalan näkymiä ja maisemat sekä Lapin maisemat ja ulkomaan matkoilla tallennetut tutkielmat muodostavat Salon maisemamaalausten ytimen. Salon lokikirjaan kuuluivat seuraavat matkat: Pariisi (1927), Pariisi ja Bretagne (1928), Leningrad (1929), Tukholma (1930), Kööpenhamina, Pariisi ja Nizza (1939), Kööpenhamina ja Pariisi (1949), Firenze (1954), Espanja (1960), Pariisi (1971).

Salo on ollut yksi keskeisistä tulkitsijoista Tampereen realistisen kuvataiteen historissa 1920-luvulta lähtien. Pirkkalan kunnan Allan Salon kokoelmaan kuuuluu kaupunkiaiheita Pispalasta ja Tampereelta. Pispalaa Salo kuvasi mm. Pyhäjärveltä päin kuvattuna, mökkiryppäinä, ja Tamperetta rakennusryhminä tai puistonäkymiä esim. Hatanpään rakennuksia. Salo tuntui myös ihastuneen savusaunan kuvaamiseen, joita tuotannossa tunnetaan useita. Opettaja, taidemaalari ja professori Eero Järnefeltin tavoin Salon luontokuvauksiin kuuluu myös mäntymaisemien ja suomalaisen metsän tutkielmia eri vuodenaikoina.

Kaupunkien ja maaseudun kansaa

Allan Salon maalasi laajan henkilökuvagallerian, johon kuuluu muoto- ja henkilökuvia sekä kansankuvauksia maatalous- ja tehdastöissä että vaatimattomissa arjen askareissa. Hän oli tarkkailija, joka eteni muoto ja väri edellä. Hyvin usein myös muotokuvien tunnelma on sisäänpäinkääntynyt ja seestynyt. Salon alkuvuosikymmenien tuotannossa on selkeästi nähtävissä opettajansa Marcus Collinin vaikutus. Maalausjälki on leveää ja reipasta. Collin oli suomalaista ekspressionismia edustava Marraskuun ryhmän kantavia jäseniä ja hänet tunnetaan erityisesti erilaisten ihmistyyppien ja -ryhmien sekä kansanelämän kuvaajana (6).

Salon maaseudun asukkaat ovat keskittyneet arjen askareisiin: villan kehräykseen, puukon teroitukseen tai viljan puintiin, purjeiden korjauksiin ilman humoristista tai karrikoivaa vivahdetta. Näitä maaseudun ihmisiä Salo tapasi Pirkkalassa, jonne rakentui 1950-luvun alussa oma ateljee. Ateljee oli käytössä taiteilijan kuolemaan asti, ja nykyisin tilaa vuokrataan residenssitoimintaan.

Kaupunkien ihmiset on usein kuvattu moderneissa kodeissaan tai kävelyllä puistoissa. Salo teki myös muutamia kiinnostavia kuvauksia tehdas- ja telakkatyöläisistä. Molemmat taiteilijat todistivat omana aikanaan sekä taidekäsitysten muutosta, mutta myös sota-ajan ja jälleenrakennuksen ilmapiirin vaikutuksen suomalaiseen identiteettiin ja rakennettuun maisemaan.

Sota-ajan kuvaukset

Pirkkalan kunnan omistuksessa olevaan Allan Salon taidekokoelmaan kuuluu muutamia sota-ajan kuvauksia vuosilta 1940-41 mm. Haavoittunut sotilas, Sotilas, Sotilasteltassa. Yksi piirroksista on päivätty Itä-Karjalaan. Työskentelikö Salo tiedotuskomppanien tk-miehenä ei ole varmuutta. Puolustusvoimien sotakirjeenvaihtajat olivat useimmiten sanomalehtimiehiä, mainosmiehiä, radiotoimittajia, elokuva-ammattilaisia, valokuvaajia ja piirtäjiä.

Taidesäätiö ja residenssitoiminta

Allan Salo rakennutti Pirkkalaan maalaisateljeen, joka valmistui 1951. Ateljee siirtyi Pirkkalan kunnan haltuun vuonna 2009. Kesäkuukausittain vaihtuvat taiteilijat valitaan hakemusten perusteella ja haku ateljeeresidenssiin on vuosittain.

Yhdessä puolisonsa Allin kanssa Salo perustivat taidesäätiön vuonna 1975, jonka tavoitteeksi asetettiin mm. kunnan ja muiden yhteisöjen kanssa Pirkkalan taide- ja kulttuuritoiminnan kehittäminen mm. näyttelytoiminnalla. Säätiön toimintaa kuitenkin haittasi varojen puute ja aktiivien väsyminen. Toiminta hiipui ja säätiö lakkautettiin 2010. Tämän jälkeen taidesäätiölle testamentattu omaisuus siirtyi kunnan hallintoon ja hoitoon.

Allan ja Alli Salon testamentissa omaisuus jaettiin Pirkan Kilta ry:n (10 000 mk), Allan Salon taidesäätiön (Koivulantie = residenssi ja irtaimistoineen, taideteokset, mitalit ja taidekirjallisuus, 100 SYP:n osaketta) ja ja Tampereen taideyhdistyksen kesken (Näsinlinnankatu 18 B 39 asuntoosakkeet ja huonekalut ateljeekäyttöön sekä jäljellä olevat rahavarat) (7). Allan ja Alli Salon testamentti mahdollisti Alli ja Allan Salon Erillisrahaston eli stipendirahaston, josta Tampereen taiteilijaseura myöntää stipendejä nuorille kuvataiteilijoille.

Allan Salon kokoelma

Pirkkalan kunta hallinnoi Allan Salon kokoelmaa, joka käsittää Salon maalauksia, piirroksia ja grafiikkaa sekä taiteilijalle kuuluneen taidekirjaston. Kokoelma sisältää Salon tuotantoa vuosilta 1920-1976, maalauksia n. 350 kpl ja paperipohjaisia teoksia n. 700 kpl. Teoksia on sijoitettu kunnan toimitiloihin ja ateljeeresidenssiin sekä säilytystiloihin. Kokoelmaa luetteloidaan Siiri-kokoelmanhallintajärjestelmään.

Teksti: Tiina Kuivalainen

Lähteet:
1. www.artbiogs.co.uk/2/schools/academie-colarossi
2. yle.fi/uutiset/3-9445034
3. kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/allan-salo
4. Virtanen, Leena 2011. Allan Salo ja hänen arkistonsa tarkastelun kohteena.
5. eerojarnefelt.fi/eero-jarnefelt-1863-1937/
6. kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3342
7. Virtanen, Leena 2011. Allan Salo ja hänen arkistonsa tarkastelun kohteena.