Gaiman, Neil: Hautausmaan poika, 2009. Otava.18.8.2009 18:03
"Veitsessä oli kiillotettu, musta luukahva sekä terä, joka oli ohuempi ja viiltävämpi kuin yksikään partaterä. Jos sillä silpaisi, uhri ei välttämättä edes tiennyt haavoittuneensa, ei välittömästi. Veitsi oli tehnyt miltei kaiken, minkä vuoksi se oli taloon tuotu, ja sekä sen terä että kahva olivat märät."
Kohta kokonaisesta perheestä jäljellä on enää vauva. Vauva, joka taapertaa ulos talosta suoraan läheiselle hautausmaalle kuin salaperäisen voiman vetämänä. Veitsen omistaja, Jack, ei ole kuitenkaan vielä lopettanut - murhatyö on vietävä loppuun. Tuona sumuisena yönä hautausmaan asukkaat kerääntyvät yhteen suojelemaan avutonta lasta tappajalta, eikä sellaista ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Elävien ja kuolleiden rajaa ei yleensä voi ylittää, mutta vastakuolleen äidin hätä ja pelko lapsensa puolesta kantavan jopa kuoleman tuolle puolen.
Näin saa alkunsa tarina Eikusta, Ei-kukaan Owensista, jonka haamut adoptoivat. Hänelle myönnetään kunniakuolleen arvo, mikä takaa hänelle turvapaikan hautausmaalla sekä muutamia muita pieniä etuoikeuksia... Holhoojanaan täynnä mustuutta oleva salaperäinen Silas, ystävinään aaveet ja vanhempinaan Owensin kauan sitten kuollut pariskunta Eikku opettelee elämää, ystävyyttä ja kasvaa nuorukaiseksi.
Jack ei kuitenkaan ole unohtanut ainoaa epäonnistumistaan, ja lopulta koittaa päivä, jolloin pojan on astuttava hautausmaan porttien ulkopuolelle...
Gaimanin nuortenromaani on väkivaltaisen alun jälkeen uskomattoman kaunis kirja. Osan kehuista ansaitsee kuvittaja Dave McKean, mutta myös monipolvinen tarina vie mukanaan. Ihmiset - elävät ja kuolleet - jakavat yhteisen humaanin arvomaailman, jota historian tapahtumat tai ajan kuluminenkaan eivät juuri ole muuttaneet. Hyvyys ja pahuus ovat universaaleja asioita, joihin jokainen meistä pystyy kuitenkin vaikuttamaan.
Hautausmaan poika on Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan sisarteos, ja vaikka sen voi hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena, voivat vanhemmat lukijat kuitenkin löytää sisäisiä viittauksia ja kielellisiä yhteneväisyyksiä vanhan klassikon kanssa.
