"Grace hymyili. Hänen sanansa olivat kiusoittelevat, mutta ääni lempeä. ”Enkö minä saa enempää?” Huulemme kohtasivat taas ja suudelma oli aivan erilainen. Hyvitimme kuuden vuoden odotusta, hänen huulensa heräsivät eloon, hän maistui himolta ja appelsiinilta. Hänen sormensa haroivat pulisonkejani ja tukkaani ja lukkiutuivat viileinä, elävinä niskani taakse. Olin samaan aikaan villi ja kesy, olin palasina ja kokonainen. Kerrankin olin ihminen ilman että ajatukseni kehittelivät laulunsanoja, säilöivät kokemuksia myöhempää tarkastelua varten.
Kerrankin…
…olin siinä,
en missään muualla."
Kuusi vuotta sitten oli kylmä talvi ja metsässä vähän ruokaa. Silloin sudet käyvät rohkeiksi. Sinä talvena susilauma raahasi pienen Gracen metsään ja repi, raateli, kastoi kuononsa vereen. Vain kultasilmäisen suden väliintulo pelasti tytön elämän – ja liitti sen yhteen suden kohtalon kanssa. Kuuden vuoden ajan joka talvi susi seisoo ulkona katselemassa tyttöä ja ikävöi.
Kun lukiolaispoika Jack Culpeper tapetaan, lähtevät sudenmetsästäjät liikkeelle. Yhteisö ei tahdo enää pelätä, ja veri voidaan pyyhkiä pois vain verellä. Pakenevia petoja ajaa takaa myös Grace, sillä hänen on ainakin yritettävä pelastaa kultaisen sutensa henki. Kun tyttö yöllä löytää takapihaltaan haavoittuneen Samin, hän tuntee tutun tuoksun - ja katseen. Ihmissusi on jättänyt laumansa rakkauden vuoksi.
Nuoret tutustuvat toisiinsa pienin askelin. Heidän ahdistavat perhetaustansa sekä ystävien ongelmat ylittävät tavallisen teiniangsti-tason välillä niin komeasti, että lukija voi pahoin.
Molemmat rakastavaiset pääsevät kertomaan tarinaansa omalla äänellään, sensuroimatta.
Väristys on kaunis tarina rakkaudesta, pelosta ja kohtalosta. Sen kieli on kaunista ja kuvaa hyvin pieniä vivahteita läheisyydestä. Sekä Sam että Grace ovat kokemattomia, arkoja ja varmoja rakkaudessaan. Jatkuvasti läsnä on myös pelko: Samin vääjäämätön muuttuminen takaisin sudeksi ja ihmissusilauman uhkaava väkivaltaisuus tuovat kirjaan jännitystä, joka lähentelee paikoin kauhukirjallisuuden ihmissusi-kuvaa vaikka muuten Väristys ennemmin rakkauskertomuksena toimiikin.
Väristystä on verrattu usein Meyerin Twilight - sarjaan, mutta kirjallisesti se on sitä roimasti syvempi. Kirjaan on tulossa jatkoa ainakin kahden osan verran, joissa toivottavasti kerrotaan lisää myös susien laumasta ja ihmissusien syntyhistoriasta.
On vaikea kuvitella itsekkäämpää, ilkeämpää ja omahyväisempää tyttöä kuin Gwendolen on. Hänellä on kuitenkin käytökseensä hyvä syy: hän on mahtava noita, josta tulee vielä jotain suurta...
Kun Gwendolenin ja Ericin vanhemmat saavat surmansa laivaonnettomuudessa, ottaa rouva Sharp lapset huostaansa ja Gwendolen alkaa kukoistaa. Hän pääsee noitakouluun ja kylpee kehuissa. Eric, lempinimeltään Kissa, on vain tavallinen poika - ja ihan tyytyväinen siihen.
Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttuu. Ennustaja välittää lapsille mullistavan viestin, ja lapset kiikutetaan suuren ja mahtavan Chrestomancin linnaan. Linna on täynnä noituutta, kummallisia ihmisiä ja outoa voimaa. Gwendolenia asioiden uusi tola ei miellytä, ja tytöllä on todella keinoja näyttää kiukkunsa!
Asiat linnassa ajautuvat vähitellen yhä vaarallisempaan suuntaan, kunnes Gwendolen astuu askeleen liian pitkälle ja Kissa jää yksin keskelle hengenvaarallista sotkua. Tuntuu kuin kaiken takana olisi hirvittävä juoni - mutta ei kai kukaan tosissaan tahtoisi Kissan kuolemaa... Eihän?
Jos olet suosittu, sinun ei oikeastaan tarvitse välittää mistään. Kaikki, mitä teet, on oikein. Pari sanaa suustasi voi nostaa luokkakaverin - tai pudottaa hänet luusereiden alimpaan helvettiin.
"En aio kuitenkaan lähteä valehtelemaan. On mukavaa kun kaikki on meille niin helppoa. Tuntuu hyvältä kun voi tehdä käytännössä mitä huvittaa, eikä siitä seuraa mitään. Kun häippäämme high schoolista, muistelemme näitä aikoja ja tiedämme että teimme kaiken oikein, suutelimme söpöimpiä poikia ja menimme parhaisiin bileisiin, hankkiuduimme ongelmiin täsmälleen riittävän paljon, kuuntelimme musiikkia liian lujalla, poltimme liian monta tupakkaa, ryyppäsimme liikaa, nauroimme liian paljon ja kuuntelimme liian vähän tai emme ollenkaan. Jos high school olisi pokeria, niin Lindsaylla, Allylla, Elodylla ja minulla olisi 80 % korteista."
Näin ajattelee Samantha Kingston 12. helmikuuta - Cupidon päivänä, jonka illan suunnitelmissa on bileet ja neitsyyden menettäminen. Se päivä on Samin viimeinen. Tai oikeastaan yksi viimeisistä. Seuraavana aamuna herätyskellon soidessa Sam herää painajaisesta, joka on totta. Hän elää - ja kuolee - edellisen päivän yhä uudelleen.
Jokaisena päivänä Sam yrittää tehdä jotain eri tavalla. Ensin hänen tarkoituksenaan on pelastaa itsensä, lopulta edes jotain toisten elämästä. Menneisyyden vääryydet nousevat pintaan, virheet palaavat kiusaamaan tekijöitään ja pienet asiat tekevät hetkistä täydellisiä. Tyttöjen ystävyys arvioidaan uudelleen, mutta viimein Sam on valmis antamaan armoa niin itselleen kuin toisilleenkin. Kaikkia yksityiskohtia ei pysty hallitsemaan eikä aina pysty tekemään oikein. Jotain suurta muuttuu kuitenkin päivien aikana.
Kuin viimeistä päivää on rankka kirja niin kuolema- kuin elämäkuvaustensa vuoksi. Sen kieli on välillä julman realistista kääntyen nopeasti kauniin runolliseksi. Kun auto viimeisen kerran murskaantuu, on lukijalla iloinen ja surullinen olo yhtä aikaa. Sellaisia kirjoja ei ole montaa.
Nina-sarjastaan tutuksi tullut Ritta Jacobsson on siirtynyt rankempaan aihepiiriin.
"Väreet kiirivät hänen selkäpiitään pitkin, ja hän muisti äidin varoitukset tytöistä, jotka oli siepattu autoihin. Hän joutui hillitsemään itsensä jotta ei pinoisi suinpäin pakoon. Hän vilkaisi varovasti auton suuntaan. Sisällä näkyi vain yksi ihminen. Mikaela ei erottanut kasvoja, mutta hänellä oli piinallinen tunne, että joku tuijotti häntä. Sivuikkuna avautui. Autoradiosta kuului urheilutoimittajan ääni, joka hukkui yleisön hurraukseen. - Taidat tarvita kyytiä..."
Afrodite on ulkoiluttamassa Murmur-koiraansa, kun tienvierustan pensaista kuuluu pientä rapinaa. Iso, musta rottweiler makaa lähes hengettömänä myttynä maassa. Tinkeli! Naapurin söpön Linus-pojan koira on joutunut onnettomuuteen, ja autoilija on paennut paikalta. Kuka voi olla niin julma?
Samaan aikaan poliisille ilmoitetaan kadonneesta tytöstä. Afroditen luokkakaveri Mikaela ei ole tullut yöksi kotiin eikä hän ilmaannu kouluunkaan. Hysteerinen äiti pelkää tyttärensä puolesta, ja lopulta poliisinkin on uskottava, ettei kyseessä ole vain pienellä hurvittelureissulla oleva teinityttö.
Afrodite ja Linus selvittelevät salaperäisen autoilijan liikkeitä, ja kuin huomaamatta kahden eri rikoksen jäljet punoutuvat yhteen. Uteliaisuus ei ole paras henkivakuutus, sen nuoret joutuvat karvaasti kokemaan...
Jacobsson ei keskity niinkään varoittelemaan kuin kuvaamaan, mutta tämän kirjan luettuaan EI tee mieli liftata, hypätä vieraisiin autokyyteihin - tai kävellä yksin pimeällä.
Maailma täydellisen tuhon jälkeen. Ainoa todistettavasti elinkelpoinen paikka on pieni saarivaltio, jonka on perustanut huippurikas Platon. Yksilönvapaus on olematon, kaikki on tarkasti säädeltyä ja määriteltyä, luokkayhteiskunta voimissaan. Jokaisella yksilöllä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Lapset erotetaan vanhemmistaan, testataan geneettisten mutaatioiden varalta ja asetetaan omaan lokeroonsa täyttämään tehtäväänsä. Kaikki ulkopuoliset tapetaan – tosin heitä ei ole pyrkinyt saarelle enää vuosikausiin. Täydellinen utopia?
”Kun ensimmäinen kulkutauti päästettiin valloilleen vuoden 2052 lopulla, Valtio oli jo suljettu muulta maailmalta. Platonia kunnioitettiin Aotearoan pelastajana, ja sitä mukaa kuin raportit ulkomaailmasta kävivät aina vain synkemmiksi, hänestä alettiin jo puhua koko ihmissuvun pelastajana. Kesäkuussa 2053, jolloin napattiin viimeinen ulkopuolinen radiolähetys, Valtiossa uskottiin yleisesti, että saariryhmä oli koko planeetan viimeinen elinkelpoinen paikka.”
Anaksimandros on nuori nainen, joka pyrkii arvostettuun Akatemiaan. Kirja on rakennettu pääsykokeen muotoon, viisi tuntia kestävän suullisen kuulustelun mukaiseksi. Sisäänpääsy merkitsisi tytölle elämää yhteiskunnan ylimmässä johdossa, suurimpien ajattelijoiden keskuudessa. Anaxin pääaineena on historia, ja aiheena erityisen mielenkiintoinen ajanjakso: Adam Forden elämä. Adam oli aikoinaan Valtion tunnetuin kapinallinen, jonka elämästä liikkuu hurjia huhuja ja kerettiläisiä tulkintoja.
Kuulustelun edetessä Anax joutuu selvittämään niin kuulustelijoille kuin itselleen, miksi Adam on kansalaisille niin merkityksellinen. Mitä inhimillisiä tunteita hänen toimintaansa liittyy, ja millä tavalla hänen käyttäytymistään voidaan perustella. Miksi Adam oli vaarallinen - ja niin kovin kiehtova? Samalla lukija saa peruskurssin länsimaisesta filosofiasta: Platon, Aristoteles, kiinalaisen huoneen ongelma ja ihmisyyden ydin, sielun olemassa olo…
Genesistä voi lukea scifinä, jännityskertomuksena, puheenvuorona eläinoikeuskeskusteluun, tekoälyn pohdintana sekä filosofian kurssien oheislukemistona tai väittelyn käynnistäjänä.
