Maailma täydellisen tuhon jälkeen. Ainoa todistettavasti elinkelpoinen paikka on pieni saarivaltio, jonka on perustanut huippurikas Platon. Yksilönvapaus on olematon, kaikki on tarkasti säädeltyä ja määriteltyä, luokkayhteiskunta voimissaan. Jokaisella yksilöllä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Lapset erotetaan vanhemmistaan, testataan geneettisten mutaatioiden varalta ja asetetaan omaan lokeroonsa täyttämään tehtäväänsä. Kaikki ulkopuoliset tapetaan – tosin heitä ei ole pyrkinyt saarelle enää vuosikausiin. Täydellinen utopia?
”Kun ensimmäinen kulkutauti päästettiin valloilleen vuoden 2052 lopulla, Valtio oli jo suljettu muulta maailmalta. Platonia kunnioitettiin Aotearoan pelastajana, ja sitä mukaa kuin raportit ulkomaailmasta kävivät aina vain synkemmiksi, hänestä alettiin jo puhua koko ihmissuvun pelastajana. Kesäkuussa 2053, jolloin napattiin viimeinen ulkopuolinen radiolähetys, Valtiossa uskottiin yleisesti, että saariryhmä oli koko planeetan viimeinen elinkelpoinen paikka.”
Anaksimandros on nuori nainen, joka pyrkii arvostettuun Akatemiaan. Kirja on rakennettu pääsykokeen muotoon, viisi tuntia kestävän suullisen kuulustelun mukaiseksi. Sisäänpääsy merkitsisi tytölle elämää yhteiskunnan ylimmässä johdossa, suurimpien ajattelijoiden keskuudessa. Anaxin pääaineena on historia, ja aiheena erityisen mielenkiintoinen ajanjakso: Adam Forden elämä. Adam oli aikoinaan Valtion tunnetuin kapinallinen, jonka elämästä liikkuu hurjia huhuja ja kerettiläisiä tulkintoja.
Kuulustelun edetessä Anax joutuu selvittämään niin kuulustelijoille kuin itselleen, miksi Adam on kansalaisille niin merkityksellinen. Mitä inhimillisiä tunteita hänen toimintaansa liittyy, ja millä tavalla hänen käyttäytymistään voidaan perustella. Miksi Adam oli vaarallinen - ja niin kovin kiehtova? Samalla lukija saa peruskurssin länsimaisesta filosofiasta: Platon, Aristoteles, kiinalaisen huoneen ongelma ja ihmisyyden ydin, sielun olemassa olo…
Genesistä voi lukea scifinä, jännityskertomuksena, puheenvuorona eläinoikeuskeskusteluun, tekoälyn pohdintana sekä filosofian kurssien oheislukemistona tai väittelyn käynnistäjänä.
Jotkut päivät ovat kirottuja - ihan kirjaimellisesti. Sellaiset päivät ovat Nickille ja Alanille arkipäiviä.
Hullun äidin metelöidessä yläkerrassa Alan laittelee ruokaa ja Nick korjaa viemäriputkia. Vain nopea vihlaisu Nickin kaulassa roikkuvassa talismaanissa varoittaa poikia, ja samassa keittiön ikkunan läpi lentää korppilauma, jonka ainoa päämäärä on vuodattaa verta ja tappaa.
Korppeja seuraa hassun vaaleanpunatukkainen tyttö ja hänen onneton pikkuveljensä. Piilopaikka on jälleen löydetty, maagit ovat liikkeellä ja perheen on jatkettava pakomatkaansa.
Tämä kerta on kuitenkin erilainen. Ensin vieraalta pojalta löytyy demonin kolmanneen asteen merkki - varma kuolemantuomio. Sitten käy ilmi, että Alan on ihastunut outoon tyttöön ja joutuu maksamaan siitä lähes hengellään. Nick ei välitä kenestäkään muusta kuin veljestään, mutta tämän puolesta hän on valmis tanssimaan demonin kanssa, asettamaan itsensä alttiiksi ja ottamaan riskin riivatuksi tulemisesta.
Asioiden valuessa yhä huonommalle tolalle lopulta ainoaksi mahdollisuudeksi jää isku maagien kimppuun. Pelkän verisen taistelun lisäksi edessä on kammottava paljastus...
Brennanin toiminnallinen kauhukirja on messevää luettavaa. Lukija seuraa tapahtumia Nickin näkökulmasta, ja joutuu ottamaan kantaa pojan tunteettomuuteen, vihaan ja tuhoamishaluun. Alan-veli on humaanimpi, ja hänen halunsa uhrautua, pelastaa ja suojella muita korostavat veljesten erilaisuutta. Fantasiamaailma on rakennettu tukevasti, ja lukija on lopulta helppo napata lopussa väännettyyn koukkuun.
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 29.12.2009 10:27
"Suutelen Kerttua, kun kone liukuu radalle. Kaksi nousua ja kaksi laskua, enkä ole vielä kertaakaan yrjönnyt. Minussahan on ainesta kosmopoliitiksi. [---] Aika kurkistaa matkaoppaaseen. Etsin sisällysluettelosta Mumbain. Kymmenen miljoonan asukkaan mumbai on yksi maailman nopeimmin kasvavista suurkaupungeista. [---] Kaupungin elokuvatuotanto tunnetaan kautta maailman nimellä Bollywood."
Amsterdam, Anne F. ja minä aloitti Kertun ja Miran elämästä - ja matkoista - kertovan sarjan. Kun Kerttu pääsi ääneen ensimmäisessä osassa, on Miran vuoro toimia kertojana Goa, Ganesha ja minä-teoksessa.
Intia on joka tavalla suuri, värikäs ja yltäkylläinen maa, jolla tuntuu olevan sadat eri kasvot. Uskonto, historia, köyhyys, yltäkylläisyys, eläimet, matkamuistot, turismi, viihde, teollisuus - kaikki vyöryy yli ja aiheuttaa suomalaiselle lievää vakavamman kulttuurishokin. Pieninä paloina nautittuna Intia on kuitenkin mahtava kokemus.
Kertun ja Miran suhde on vakavoitunut ja syventynyt, mutta Miraa huolettaa Suomessa odottava arki. Äitipuolen kanssa välit ovat lievästi sanottuna kireät, ja tyttö tuntee itsensä lähinnä 16-vuotiaaksi kotiorjaksi hoitaessaan kahta riiviömäistä velipuoltaan. Matkan aikana voi onneksi ottaa rennommin, ja Kertun äiti on hyvä kuuntelija.
Matkakertomuksen ja kevyen, reipashenkisen turistioppaan lisäksi Rannelan romaani on sekoitus muotiblogia (erityisesti japani-harrastajat!), kuvataiteen peruskurssia, poppiskulttuurin ihmeitä, ihmissuhdepohdintaa ja vakavampiakin teemoja. Uusperhekuviot eivät ole yksinkertaisia, eikä Kertun ja Miran seurustelusuhde ole kaikille helppoa sulatettavaa. Köyhyys, slummit ja HIV-sairaala avaavat silmät oman surkeuden ulkopuolelle.
Kerttu ja Mira bloggaavat yhdessä, ja kuulumisia voi käydä katsomassa täällä. Muista kommentoida!
Sarja täydentyy tulevaisuudessa vielä matkalla Norjaan ja Jäämeren maisemiin.
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 28.11.2009 11:05
Ryan on asunut koko ikänsä Skeleton Creekin - Luurankopuron - kaupungissa. Hänen pakkomielteenään on kirjoittaa päiväkirjaa, mutta tämä kirja on erilainen. Tämä kirja jää jäljelle, mikäli Ryanin ja hänen ystävänsä Sarahin tutkimukset menevät liian pitkälle. Tätä lukevat ne, jotka jäävät suremaan heidän kuolemaansa.
Kaiken alku on ruoppaaja - hirvittävä kone, joka on kaivanut kilometrejä pitkän uoman imien sisäänsä maan, kivet, puut ja lohkareet siivilöidessään pieniä kultahippuja maan joukosta. Joskus se on imaissut mukaansa myös jotain, mikä on herättänyt painajaisen:
"Vanha Joe Bush oli antanut koneen rattaiden haukata kiinni hänen housunlahkeestaan, ja niin ruoppaaja oli vetänyt hänet sisäänsä ja jauhanut hänen jalkansa muusiksi. Sitten se oli viskannut hänet mutaiseen veteen. Hänen jalkansa oli murskana, ja kuurouttava meteli peitti yön pimeydessä hänen huutonsa.
Vanha Joe Bush ei koskaan noussut mutaisesta lammikosta."
Tutkimusretkellä Ryan on joutunut onnettomuuteen, ja lukija saa seurata arvoituksen selvittelyä hänen päiväkirjansa kautta. Lisätietoa löytyy netistä, jossa salasanan takana on Sarahin kuvaamia videoita, jotka vievät tarinaa omalta osaltaan eteenpäin.
Vääjäämättä kertyvät lisätiedot johdattavat nuoret yhä syvemmälle pikkukaupungin hirvittävään salaisuuteen, jota piilottelevat jopa Ryanin lähimmät ihmiset.
Kirjallisesti Luurankopuro on vetävä, jännittävä kertomus. Todellisen kauhun siihen tuovat kuitenkin kotivideo-tyyppiset nettitallenteet, joissa on mukana kovaakin kamaa.
"Veitsessä oli kiillotettu, musta luukahva sekä terä, joka oli ohuempi ja viiltävämpi kuin yksikään partaterä. Jos sillä silpaisi, uhri ei välttämättä edes tiennyt haavoittuneensa, ei välittömästi. Veitsi oli tehnyt miltei kaiken, minkä vuoksi se oli taloon tuotu, ja sekä sen terä että kahva olivat märät."
Kohta kokonaisesta perheestä jäljellä on enää vauva. Vauva, joka taapertaa ulos talosta suoraan läheiselle hautausmaalle kuin salaperäisen voiman vetämänä. Veitsen omistaja, Jack, ei ole kuitenkaan vielä lopettanut - murhatyö on vietävä loppuun. Tuona sumuisena yönä hautausmaan asukkaat kerääntyvät yhteen suojelemaan avutonta lasta tappajalta, eikä sellaista ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Elävien ja kuolleiden rajaa ei yleensä voi ylittää, mutta vastakuolleen äidin hätä ja pelko lapsensa puolesta kantavan jopa kuoleman tuolle puolen.
Näin saa alkunsa tarina Eikusta, Ei-kukaan Owensista, jonka haamut adoptoivat. Hänelle myönnetään kunniakuolleen arvo, mikä takaa hänelle turvapaikan hautausmaalla sekä muutamia muita pieniä etuoikeuksia... Holhoojanaan täynnä mustuutta oleva salaperäinen Silas, ystävinään aaveet ja vanhempinaan Owensin kauan sitten kuollut pariskunta Eikku opettelee elämää, ystävyyttä ja kasvaa nuorukaiseksi.
Jack ei kuitenkaan ole unohtanut ainoaa epäonnistumistaan, ja lopulta koittaa päivä, jolloin pojan on astuttava hautausmaan porttien ulkopuolelle...
Gaimanin nuortenromaani on väkivaltaisen alun jälkeen uskomattoman kaunis kirja. Osan kehuista ansaitsee kuvittaja Dave McKean, mutta myös monipolvinen tarina vie mukanaan. Ihmiset - elävät ja kuolleet - jakavat yhteisen humaanin arvomaailman, jota historian tapahtumat tai ajan kuluminenkaan eivät juuri ole muuttaneet. Hyvyys ja pahuus ovat universaaleja asioita, joihin jokainen meistä pystyy kuitenkin vaikuttamaan.
Hautausmaan poika on Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan sisarteos, ja vaikka sen voi hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena, voivat vanhemmat lukijat kuitenkin löytää sisäisiä viittauksia ja kielellisiä yhteneväisyyksiä vanhan klassikon kanssa.
